Kyllä vain, vaaka näyttää nyt hieman reilut kymmenen kiloa vähemmän kuin se näytti tammikuun lopussa! Vaikka matka on vasta alussa, tuntuu tällaisen yhden välietapin saavuttaminen todella kivalta.

Eihän kymmenen kiloa pois minun lähtöpainostani ole saavutus eikä mikään, monet saattavat ajatella. Nutraamalla, paastoamalla tai vaikka superdiettaamalla nuo kilot olisivat varmasti kadonneet jo muutamassa viikossa, kätevästi ja nopeasti. Minun lähestymistapani asiaan oli kuitenkin tällä kertaa täysin erilainen ja hulluinta kyllä, ulkomuotoni muutos ei (vielä) millään tavoin heijastele sitä kaikkea, mitä pääni sisällä on tapahtunut.

Halusin tiivistää minulle merkittävimmät oivallukset kolmeksi ohjenuoraksi. Tein tämän ensisijaisesti selkiyttääkseni omia ajatuksiani, mutta ehkä myös sinä saat näistä uusia näkökulmia?

1. Kiinnitä huomiota ateriahetkeesi
Varaa ruokailuun riittävästi aikaa. Laita ruoka mahdollisuuksien mukaan kauniisti esille ja istu alas, mielellään ruokapöydän ääreen. Ruokailuhetki ei ole tilaisuus tehdä uutta pikasyömisen maailmanennätystä, vaan tarkoitus on nauttia ruuasta ja arvostaa sitä. Pureskele ruoka hyvin, syö rauhallisesti ja kuulostele, miltä sinun kehossasi tuntuu. Ei ole väliä, onko kyseessä rasvaa tihkuva hampurilaisateria vai kanasalaatti, samat säännöt pätevät molempiin. Kokeile, saatat yllättyä!


2. Koosta ateriasi oikein
Jokainen kerta, kun syöt jotain, on ateria. Kyllä, juuri se keksi tai suklaapala jonka nappaat huomaamatta suuhusi on yksi päivän aterioistasi! Samalla se on myös yksi mahdollisuus päästä lähemmäs tavoitettasi tai joutua kauemmas siitä. Pyri tekemään jokaisesta ateriastasi täysipainoinen koostamalla se oikein. Minulle täydellinen ateria sisältää kasviksia/marjoja/hedelmiä, jonkin proteiinilähteen sekä rasvalähteen. Noiden raamien puitteissa vaihtoehtoja on rajattomasti, joten kyllästymään ei taatusti pääse.

3. Älä pyri täydellisyyteen
Tämä on ollut minulle se kenties kaikkein suurin oivallus. Sorrun toki edelleenkin säännöllisesti mustavalkoiseen ajatteluun, mutta huomattavaa kehitystä on havaittavissa. Omia tapoja ja tottumuksia ei voi kääntää hetkessä ympäri, vaan tärkeintä on keskittyä siihen, että pientä edistystä tapahtuisi jatkuvasti. Jos söit tänään suklaalevyn, syö huomenna vain puolikas. Tai, vaikka aamulla menikin pullapitko ja karkkipussi, se ei tarkoita että koko päivä olisi pilalla. Hitto sentään, käy vaikka siellä salilla välillä ja jatka sitten toisella pitkolla! Elämäntapojen muuttamiseen ja painon pudottamiseen ei ole olemassa sitä täydellistä aikaa ja paikkaa. Jossain kohtaa sinun on vaan tartuttava toimeen ja alettava systemaattisesti tehdä yksittäisiä asioita, jotka vievät sinua oikeaan suuntaan.

Yksinkertainen vastaus, miksi vihanneksia pitäsi syödä joka päivä on se, että et voi löytää ruokaryhmää, joka olisi niin täydellinen meidän tarpeille kuin vihannekset ovat. Ne tarjoavat ihmisille terveysetuja, joita muur ruoat kuten lihat ja kalat eivät pysty tarjoamaan.

Ensinnäkin vihannekset ovat hyvin vähäkalorisia, jonka ansioita niiden liikasyönnillä on todella vaikea lihota. Tämä tietenkin tarkoittaa käsittelemättömiä vihanneksia. Asia on aivan eri jos niitä käsitellään mm. voilla tai leivittämällä. Kuitenkin raaoissa vihanneksissa on keskimäärin vain noin 30 kcal 100 grammaa kohden. Määrä on uskomattoman vähäinen, verrattuna vaikka lihaa (noin 150 kcal) tai pähkinöihin (noin 550 kcal). Hedelmissä kalorimäärät vaihtelevat sen mukaan, kuinka suuri osa siitä on vettä, mutta ovat normaalisti noin väliltä 50 - 400 kcal per 100 grammaa. Syömällä vihanneksia sinun ei siis tarvitse murehtia lihoamisesti ja kalorien laskennasta.

Toinen tärkeä syy on vihannesten ravinteet. Niitä täytyy syödä joka päivä, jotta saisit tarvittavat ravinteet ja vitamiinit. Osaa näistä ravinteista ja vitamiineista voidaan säilöä kehon varastoon, mutta monia täytyy saada useasti, sillä keho ei niitä pysty varastoimaan. Vitamiineissa jako perustuu rasva- sekä vesiliukoisiin vitamiineihin, joista ensiksi mainittuja keho voi varastoida rasvasoluihin. Rasvaliukoisia vitamiineja ovat A-, D- ja E-vitamiinit. Vesiliukoisia ovat taas sitten B- ja C-vitamiinit sekä lukuisat muut vitamiineja muistuttavat aineet kuten foolihappo. Vitamiineissa on todella suuret määrät erilaisia ihmisten tarvitsemia ravinteita, joka takia niiden syönti tekee lähes aina hyvää, ja enempi on parempi.

Vasta viimeaikoina on alettu ymmärtää, kuinka tärkeitä erilaiset fytoravinteetkin ovat. Ne ovat uniikkeja vihanneksissa olevia ravinteita, jotka mm. tekevät sen värin, mauan ja tuoksut. Ihmisen kehossa ne suojaavat monilta taudeilta. Ne toimivat myös antioksidantteina, hidastaen kehon vanhenemista. Tunnetuimpia näistä ovat karotenoidit ja flavonoidit. Niiden on havaittu suojaavat jopa joitakin syöpiä vastaan, sekä vähentävän kehon happamuutta, joka auttaa sitä säilymään kunnossa pidempään. Näitä löytyy monista vihanneksista ja hedelmistä kuten tomaateista ja parsakaalista.

Viimeisenä etuna voidaan mainita vihannesten ruoansulatusta hellivä vaikutus. Vihannekset sisältävät paljon kuitua, joka on tärkeää terveydellä. Sitä olisi hyvä saada mahdollisimman usein aterioilla, sillä se auttaa suolistoa prosessoimaan syödyn ruoan. Tämä kuidun saanti johtaa paremmin toimivaan vatsaan, sekä paremmin imeytyviin ravinteisiin ruoasta.

Kaikki ihmiset tarvitsevat riittävät määrät magnesiumia. Sillä on rooli mm. soluissa ja lihaksissa, sekä tietenkin myös luustossa. On viitteitä että sen puutteella olisi myös kytköksiä sydänsairauksiin.

Keskimäärin ihmiset saavat riittävät määrät magnesiumia ruokavaliollaan, mutta on joitakin ryhmiä, jotka ovat erityisessä riskissä. Näitä ovat mm. seuraavat: ruoansulatusongelmista kärsivät, 2-tyypin diabetesta sairastavat, alkoholistit ja muuten paljon alkoholia juovat henkliöt, sekä vanhukset. Kaikille näille on yhteistä se, että ne vaikeuttavat magnesiumin imeytymistä kehoon, ja täten sen siirtymistä elimistön käyttöön.

Miesten pitäisi saada noin 350 mg ja naisten 280 mg magnesiumia päivässä. Optimaalinen määrä voi olla kuitenkin suurempikin, kuten eräs tutkija Ameriikasta ehdotti jopa 7 mg päivässä per painokilo.

Magnesiumin oikealla saannilla on monia hyviä puolia, tässä vain joitakin tutkimuksissa havaittuja. Se paransa reisilihaksen vääntövoimaa treenajilla verrattuna kontrolliin. Se suojasi 20 vuoden tutkimusjaksolla ihmisiä 2-tyypin diabetekselta. Enemmän magnesiumia saaneilla miehillä havaittin keskimäärin pienempi verenpaine kuin vähän saaneilla. Sillä on myös suojaava vaikutus monissa sydänongelmissa, ja erityisesti rytmihäiriöissä ja sydänkohtauksen jälkihoidossa.

Kuten toivottavasti kävi selväksi, on tärkeää saada tarpeeksi magnesiumia. Erityisen hyviä ruokalähteitä ovat erityisesti basilika, erilaiset siemenet, sekä useat pähkinälaadut. Lihoissa on vain noin 20 mg per 100 grammaa, joten niistä ei paljoa ole etua. Viljatuotteissa on magnesiumia runsaasti, mutta sen imeytymistä on vaikea arvioida. Näissä tuotteissa olevat fosfaatit nimittäin estävät monien aineiden kunnollista imeytymistä.

Lisäravinteet ovat usein helpoin lähde magnesiumille. Ne ovat halpoja ja helppoja ottaa. Vältä kuitenkin magnesiumoksidista tehtyjä valmisteita, sillä niiden magnesium on huonoiten imeytyvää muotoa. Tätä on käytetty yleensä hintansa takia kaikkein halvimmissa tuotteissa. Muut versiot ovat sitten jo hyvin imeytyviä.

On viitteitä, että jo antiikin ajoilla tunnettin vitamiini nimeltään D. Kuitenkin ensimmäisen kerran sen puutteen oireet, eli lähinnä riisitauti, havaittiin vasta 1600-luvulla. Riisitauti on vakava tauti, joka johtaa luiden heikkenemiseen, saaden ne lopulta vääntymään erityisesti jaloissa kehon painon vuoksi.

Suurimmat läpimurrot syntyivät 1900-luvun alussa, jolloin Edward Mellanby joka havaitsi koirilla, että dietti joka sisälsi kalanmaksaöljyä auttoi riisitautia vastaan. Hän havaitsi, että rasvat vaikuttivat tähän vitamiinin ja päätteli että se oli täten rasvaliukoinen. Sinällään D-vitamiini ei oikeasti olekkaan vitamiini vaan steroidi hormooni.

Samoihin aikoihin Itävaltalainen lääkäri havaitti, että lasten riisitautia voitiin parantaa viemällä heidät kesällä aurinkoon. Sama havainto auringonvalon tehosta havaittiin myös USA:ssa vuohilla 1916.

Kesti kuitenkin vuoteen 1937 kunnes tämä vitamiini saatiin kunnolla analysoitua. Tällöin havaittiin sen olevan syntynyt tietyn hydrokolesteroolin UV-sätelyistä. Vaikka vasta 1978 saatiin massaspektrograafilla todistettua sen syntyvän auringonsäteilystä, uskottiin sen olevan sieltä lähtöisin jo paljon kauemmin. 

Näiden löytöjen seurauksena riisitauti katosi nopeasti lähes kokonaan maailmalta. Sitten sen yhteys kehon kalsiumiin ja moniin muihin prosesseihih on löydetty.

Nykyisin d-vitamiini on taas noussut puheenaiheeksi. Erityisesti pohjoisissa maissa ihmiset eivät saa sitä ollenkaan auringossa talvikuukausien aikana, ja täten moni on talveen jälkeen sen puutteessa. Suositukset ovat kuitenkin pieniä sen saantimääristä. Tämä asia on kuitenkni vielä tutkimuksen alla, ja suositutksia korjataan koko ajan, viime vuosina onneksi ylöspäin!